maanantai 16. lokakuuta 2017

Miten Roadshow -lähettiläs Iida löysi itselleen sopivimman koulutuksen?


Nyt on Studentum Roadshow -koulutuskiertue saatu kunnolla käyntiin ja on toisenkin tämän vuoden Roadshow -lähettilään aika esitellä itsensä.


Moikka moi!



Olen Iida, iloinen ja optimistinen ohjauksen alan opiskelija Vantaalta. Uteliaana ihmisenä olen aina pitänyt matkailusta ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta. Parhaiten rentoudun, kun pääsen metsään samoilemaan ja ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta.

Thaimaassa Pattayan Suomalaisessa koulussa opoharjoittelijana 

Ihmettelemässä Hà Nôi' n nähtävyyksiä



Innostuin välittömästi, kun minulle tarjoutui tilaisuus ryhtyä vuoden 2017-2018 Roadshow -lähettilääksi yhdessä Pihlan kanssa. Tämä oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä auttamaan nuoria ehkä yhdessä vaikeimmista kysymyksistä: Mikä minusta tulee isona? Koen Roadshow -koulutuskiertueen erityisen tärkeäksi, koska itselläni ei lukioaikana ollut oikeastaan mitään hajua siitä, minkälaisiin jatko-opintoihin päätyisin lukion jälkeen. Kiertueella tarkoituksemme onkin auttaa mahdollisimman monia nuoria löytämään itselleen erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja jakaa tietoutta jatko-opintoihin liittyen.

Haluankin seuraavaksi jakaa oman tarinani siitä, miten lukio-opintojen jälkeen löysin itselleni sopivimman koulutuksen. Toivon sen tuovan inspiraatiota ja uskoa siihen, ettei kaiken tarvitse mennä aina kuten oppikirjoissa neuvotaan. Oman unelmakoulutuksen voi löytää mitä erilaisimmin tavoin. 



Mutkien kautta omalle alalle


Ensimmäinen välivuosi työelämässä


Valmistuessani ylioppilaaksi vuonna 2010 en tiennyt yhtään, mikä minusta tulisi isona. Lukiossa olin ollut kiinnostunut psykologiasta, joten ajattelin, että sitä olisi kiinnostavaa opiskella myös yliopistossa. Rankkojen ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin oli kuitenkin vaikea löytää lukumotivaatiota. Pintapuolinen pääsykoekirjojen selailu ei riittänyt avaamaan ovia yliopisto-opintoihin ja edessäni oli siis välivuosi.

Pääsin kesäksi töihin Linnanmäelle eivätkä huonosti sujuneet pääsykokeet ehtineet harmittaa pitkään. Syksyllä Lintsin sesongin loputtua oli keksittävä jotain uutta tekemistä ja päädyin myyjäksi kaupan kassalle. Molemmista töistä kertyi paljon uusia kavereita ja mukavasti asiakaspalvelun työkokemusta. Työn arki sai minut kuitenkin varmistumaan siitä, että halusin jatkaa opiskeluja vielä lukion jälkeen. Olen ollut aina utelias oppimaan uusia asioita ja lukeminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Yliopisto-opinnot tuntuivat siis vieläkin houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Alkukeväästä aloitin uudelleen valmistautumisen psykologian pääsykokeisiin. Tällä kertaa varasin aikaa enemmän ja osallistuin jopa valmennuskurssille.

Syysilta Linnanmäellä


Toinen välivuosi kansanopistossa


Heinäkuussa pettymys oli suuri! Kun pääsykokeiden tulokset julkaistiin, selvisi, etteivät yliopiston ovet vieläkään avautuneet minulle. Olin tuudittautunut liikaa valmennuskurssin tuomaan tukeen ja unohtanut oman opiskelupanoksen tärkeyden valintakokeisiin valmistautuessa.

Aikani epäonnistumista surkuteltuani löysin sattumalta lehdestä ilmoituksen kansanopistosta, jossa olisi mahdollista suorittaa avoimen yliopiston opintokokonaisuuksia. Päätin kokeilla onneani ja lähettää hakupaperit psykologian ja kasvatustieteen linjalle. Jo parin päivän päästä sain iloisen yllätyksen, kun sain kuulla, että minut oli hyväksytty opiskelijaksi. Niinpä syyskuussa aloitin kansanopistovuoteni. Vuoden aikana pääsin tutustumaan pienessä tiiviissä ryhmässä yliopisto-opiskeluun ja suorittamaan ihan oikeita yliopistokursseja. Samalla pääsin kokemaan myös ensikertaa opiskelijaelämän hauskuuden, kun opiskelijajoukkomme järjesti erilaisia tapahtumia myös kouluajan ulkopuolella.

Lukuvuoden lopulla oli taas korkeakoulujen yhteishaku edessä. Kansanopistossa keskityimme opiskeluryhmissä pääsykokeisiin valmistautumiseen ja saimme jatko-opinto-ohjausta. Valintakokeisiin valmistautuminen tuntui paljon mukavammalta ja motivoivammalta, kun se tapahtui tutuksi tulleessa ryhmässä. Yhdessä tsemppasimme toisiamme ja jaoimme pääsykoejännityksen herättämiä ajatuksia. 


Uusien vaihtoehtojen löytyminen


Aiemmat pettymykset olivat vielä tuoreessa muistissa. Olin aiemmin hakenut vain enintään pariin hakukohteeseen, mutta nyt päädyin lisäämään korkeakoulujen yhteishakulomakkeelle useamman varavaihtoehdon. Kasvatustieteen perusopintojen kautta kiinnostukseni kasvatustieteitä kohtaan oli vahvistunut. Minulle oli myös selvinnyt, että yliopistossa olisi mahdollista valita pääaineen lisäksi kiinnostavia sivuaineita muista oppiaineista. Lisäsin hakulomakkeelle varavaihtoehdoksi psykologian koulutusten jälkeen kasvatustieteellisiä koulutuksia. Niihin olisi myös helppo yhdistää psykologian opintoja. 


Vuoden 2012 yhteishakulomakkeeni näytti tältä:

  1. Psykologia, Helsingin yliopisto
  2. Psykologia, Tampereen yliopisto
  3. Psykologia, Turun yliopisto          
  4. Psykologia, Jyväskylän yliopisto
  5. Ohjauksen koulutus: Kasvatustieteet, Itä-Suomen yliopisto
  6. Elinikäinen oppiminen ja kasvatus: Kasvatustieteet, Tampereen yliopisto


Kevät kului useampiin pääsykokeisiin lukiessa ja osallistuessa. Kolmessa ensimmäisessä hakuvaihtoehdossa oli onneksi yhteinen valintakoe ja kaikissa hakukohteissa ennakkomateriaalit olivat samankaltaisia. Näin useampaan pääsykokeeseen treenaaminen oli ylipäätään mahdollista. Kirjallisten kokeiden oltua ohi sain kesäkuussa kutsun ohjauksen koulutuksen valintakokeiden toiseen vaiheeseen. Soveltuvuuskokeisiin valmistautuminen ja ohjauksen alaan parempi tutustuminen kasvattivat entisestään innostustani ohjauksen koulutusta kohtaan.


Elokuussa 2012  postiluukusta kolahti paksu kirje 


Aivan mahtava fiilis!! Minut oli valittu ohjauksen alan opiskelijaksi Itä-Suomen yliopistoon. Ahkera valmistautumiseni oli tuottanut tulosta ja pääsisin vihdoin aloittamaan opinnot mielenkiintoisessa koulutuksessa. Tässä vaiheessa ei enää harmittanut, etten ollut päässyt ensimmäisiin hakuvaihtoehtoihini. Hakuprosessi oli saanut minut innostumaan ohjauksen koulutuksesta toden teolla.

Opiskelupaikan vastaanottaminen ohjauksen koulutuksesta tarkoitti muuttoa Joensuuhun, joka oli kaukana perheestäni. Onneksi haluni opiskella minua aidosti kiinnostavaa alaa voitti epävarmuuteni ja päädyin muuttamaan uudelle paikkakunnalle melkein 500 kilometrin päähän kotoa. Onneksi uskalsin muuttaa, koska kohta valmistun kiinnostavaan ammattiin opinto-ohjaajaksi ja opintojeni kautta olen saanut lukemattomia uusia kavereita sekä elinikäisiä ystäviä. Lisäksi pystyin hyödyntämään opinnoissa kiinnostustani psykologiaa kohtaan ja saan valmistuessani myös psykologian aineenopettajan pätevyyden.

Nyt minulla on taas edessäni uutta ja jännittävää, nimittäin siirtyminen yliopisto-opiskelijasta työelämään. Kuka tietää mistä löydän itseni parin vuoden päästä! 😊 

Opiskelijavappu Joensuussa

Unelmat on tehty toteutettaviksi


Kuten omasta tarinastani huomaa, eivät opintopolut ole läheskään aina niin suoraviivaisia,  kuin mitä usein tulee ajatelleeksi. Unelma-ammattiin ei päädytä aina sitä yksinkertaisinta ja ensimmäiseksi päähän pälkähtänyttä reittiä pitkin. Haluammekin Studentum Roadshow -koulutuskiertueen aikana yhdessä Pihlan ja muun Roadshow -tiimin kanssa jakaa tietoa erilaisista koulutusvaihtoehdoista, antaa uusia ideoita ja luoda uskoa siihen, että unelmat on tehty toteutettaviksi - vaikkei se aina tapahtuisikaan niin, kuin alun perin olisi ajatellut.

Onko sinulla mielessäsi jokin koulutukseen liittyvä aihe, josta haluaisit lukea? Otamme Pihlan kanssa mielellämme vastaan postausideoita! 


Ihanaa syksyä kaikille ja nähdään kiertueella!


Roadshow -terveisin,
Iida





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti